27.10.2008 - 12:14
Kokoomus voitti ensimmäistä kertaa kunnallisvaalit sitten 90 vuotisen historiansa aikana. Vaalien toinen voittaja oli selkeästi perussuomalaiset, jotka ryminällä nostivat kannatustaan ympäri Suomea. SDP:n Jutta Urpilainen kutsui demareiden saamaan kannatusta torjuntavoitoksi vaikka heidän kannatus romahti sitten edellisten kunnallisvaalien. Keskusta sai kunnon rökäle tappion ja luultavamminkin seuraavina viikkoina saadaan lukea lehdistä Keskustan Matti Vanhasen tilityksiä tappioon johtaneista syistä. Vaali-illan tuloksien seurannan viihdyttävintä antia taisi olla Jutta Urpilaisen papukaija-kommentit. Omien laskujeni mukaan Urpilainen aloitti ainakin yhdeksän kertaa lauseen kysymyksestä riippumatta sanoilla: "Aivan aluksi SDP haluaa kiittää äänestäjiään..." Ymmärrän, että nämä olivat ensimmäiset vaalit Urpilaiselle ja suorassa TV-lähetyksessä varmasti jännittää, mutta eikö kukaan hänen omistaankaan voinut käydä sanomassa, että seuraavaksi jotain ihan muuta?
Vaalien jälkeen suunnataankin sitten kohti uusia haasteita ja seuraavat vaalithan on jo ihan nurkan takana...
Mamselli Kuulas väsyneenä mutta onnellisena
13.10.2008 - 18:35
Kunnallisvaalit ovat lähempänä kuin moni uskoisikaan. Alle kahden viikon päästä selviää ketkä päättävät seuraavat neljä vuotta sinun ja minunkin asioista. Kuntavaalit eivät kiinnosta suurinta osaa kansasta ja nukkuvien puolue kasvattaa kannatustaa kerta kerran jälkeen. On suorastaan kammottavaa huomata, että presidentin vaaleissa reilu 77% muistaa käydä uurnalla sanomassa kantansa, mutta kunnallisvaaleissa sen tekee vain 58% väestöstä. Presidenttihän päättää toki tärkeistä asioista, kuten siitä kuka on kansliapäällikkö(nainen ja demari) ja kuka edustaa ulkopolitiikkassa(hän itse). Tärkeitä asioita meille kaikille, eikö vain? Kunnallisvaaleissa päätetään jokaista kuntalaista koskevista asioista kuten terveydenhuollosta, päiväkotipaikoista, kouluista ja vanhustenhuollosta. Tämän vuoksi ei ole ihan saman tekevää kuka niitä asioita päättää ja kenen edut valtuustossa toteutuu.
Minun valintani näissä vaaleissa on ystäväni Sofia Vikman. Sofia kysyi minua matkaansa mukaan jo viime keväänä. Sofia on määrätietoinen, joka ei pelkää sanoa mielipiteitään, mutta kunnioittaa myös muiden sanomisia ja näiden mielipiteitä. Hänellä on todella paljon tietoa politiikasta ja siitä kuinka se toimii. Sofia on ystävänä luotettava ja tiedän, että hänen haltuunsa voi uskoa myös kaupungin haasteet. Sofian kampanjaa ollaankin jo paljon tehty ja tuntuu, että viikot vain hurahtavat ohi, kun tapaa ihmisiä eri tilaisuuksissa. Paljon on myös tullut positiivista palautetta yli puoluerajojen, mikä kannustaa huikeasti tekemään vain ahkerammin kampanjaa.
Sofiasta löytyy tietoa hänen kotisivuiltaan sekä hänen blogista
Tee jotain erilaista, mene äänestämään joko ennakkoon 15.10-21.10 tai varsinaisena vaalipäivänä 26.10. On turha valittaa myöhemmin asioista, jos ei ole käynyt sanomassa mielipidettään uurnalla.
Syksyä ja sadetta rakastava
Mamselli Kuulas
01.09.2008 - 15:31
Matkustaminen on mukavaa ja avartaa, mutta hauskempaa se on, kun teet sen lemmikin kera. Ystäväni on muuttamassa Saksaan parin viikon päästä vuodeksi, kun hän menee opiskelemaan Luxemburgiin. (Itsehän en ole mitenkään yllyttänyt häntä tähän maahan.) Hän omistaa pienen kesyn lemmikkisiilin ja juuri tämä pieni siili on aiheuttanut lieviä ongelmia tähän muuttoon. Ensimmäisenä ystäväni taisteli siitä, millä lentoyhtiöllä tämä siili voi yhdessä hänen kanssaan lentää. Monet yhtiöt olivat sitä mieltä, että koira/kissa joka painaa alle 8 kiloa voi matkustaa matkustamossa, mutta pieni 100 grammaa painava siili joutuu matkustamaan ruumassa. Ystäväni matkustaa nyt sitten lopulta sillä tutulla ja turvallisella Finnairilla ja jopa siilille kirjoitettuiin oma lentolippu.
Lentolippujen selvittämisen jälkeen tulikin mieleen, että saako siiliä muuttaa tuosta noin vain Saksaan vai onko sillä jotain karanteeni aikaa. Suomessa asiaa voi kysyä Evirasta, jonne tosin palvelunumero toimii vain kaksi tuntia päivässä ja numeroon on aina järkyttävä ruuhka. Kun viimeinkin numerossa pääsi läpi, asiakaspalvelija totesi ystävlleni, ettei he voi tietää saako siiliä viedä maasta ja että he vastaavat vain Suomen sisäisistä asioista. Eviran sivuilla todetaan palvelunumeron yhteydessä, että mikäli olet muuttamassa lemmikkisi kanssa ulkomaille, tästä numerosta voit kysyä tietoja. Ystäväni joutui laittamaan poikaystävänsä soittamaan Saksaan Hessenin tullivirkailijoille ja epidemiaministeriöön ja kyselemään saako pieni lemmikkisiili muuttaa Saksaan.
Itse taistelin tänä kesänä kanssa muutaman lentoyhtiön kanssa aiheesta voiko kani matkustaa ruumassa vai pääseekö se matkustamoon. SAS:lla oltiin sitä mieltä, että jos kyseessä olisi koira tai kissa, se voisi matkustaa matkustamossa, mutta puolta pienemmän kokoinen kani ei sitä voisi tehdä. Lopulta he suostuivat siihen, että kani matkustaa matkustamossa, kun selitin että kani kuolee kylmyyteen ruumassa.
Reilu neljä vuotta sitten suurta pään vaivaa aiheutti pieni hamsteri au pair-perheelleni. Perhe oli tulossa Suomeen kolmeksi viikkoa lomalle ja totesivat, että hamsteri täytyy saada mukaan. Au pairina jouduin sitten soittelemaan eri lentoyhtiöille ja kyselemään saako hamsteri matkustaa mukana? Parhaimman vastauksen tuolloin sain lentoyhtiö KLM:ltä. Ystävällinen nainen totesi luurin toisessa päässä, että hamsteri pääsee mukaan jos painaa alle 8 kiloa. Pokassa oli hieman pitelemistä, kun yritin vielä kysellä asiallisesti matkustusjärjestelyistä. Mietin myöhemmin, että eikö ystävällinen nainen tajunnut minkä kokoinen hamsteri voi olla?
Lentoyhtiöiden säännöissä olisi monelta osin varmaan tarkistamisen varaa ja hieman joustoa voisi toivoa, sillä monilla on nykyään muitakin lemmikkejä kuin vain niitä kissoja ja koiria. tsemppiä ystävälleni, joka viimein pystyy muuttamaan Tarmo-siilin kera Saksaan.
Mamselli Kuulas
Ps. Olin aamulla aamukahveilla ystäväni luona ja ystäväni katsoi lämpömitttaria ulkona ja totesi aviomiehelleen, että siellä on vain 6 astetta lämmintä. Aviomies katsoi hieman aikaa ja totesi, se on nyt sitten talvi. Paremmin asiaa ei olisi enää voinut tiivistää.
25.08.2008 - 19:30
Osallistuin viikonloppuna Eurooppanuorten järjestämään Linnaseminaariin. Linnaseminaari on jokavuotinen tapahtuma, jossa pääsee vaihtamaan ajatuksia muiden EU-myönteisten nuorten kanssa ja kuuntelemaan hyviä alustuksia eri aiheista. Huipputason vierailijoitakin oli puhumassa, mm. ministeri Astrid Thors ja Helsingin yliopistosta Juha Jokela.Viikonlopun ohjelmaan kuului myös simultaatio Kroatian mahdollisesta jäsenyydestä.
Simultaatio oli kyllä onnistunut ja oli ilo huomata kuinka hyvin ihmiset eläytyivät rooliinsa. Puheenjohtaja Joonas Turunen oli kuin ilmetty Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy. Joonakselta tuli paljon asiaakin, mutta ne lisäkommentit olivat välillä ihan hillittömiä, vatsalihakset ovat kyllä kipeät kun tuli naurettua niin paljon viikonlopun aikana. Simultaatiossa pääsee huomaamaan sen, että kuinka eri maiden intressit tulevat esiin, minkälaisia lehmänkauppoja sovitaan eri maiden kanssa ja kuinka puheenjohtaja maan tekemä agenda määrää lopulta todella paljon. Itse sain edustaa Unkaria ja tarkoitukseni oli muistuttaa EU:ta sen moraalisesta vastuusta ja arvovalinnoista. Sain esittää sosialistia, mikä oli ihan hauskaa, kun tosiaan itse olen konservatiivi, niin oli ihan virkistävää yrittää puolustaa sosiaalisia ulottuvuuksia ja selvittää kuinka sosislistit yrittävät perustella kantojaan. Simultaatiossa puhuttiin Irlannin tekemästä äänestyksestä Lissabonin sopimusta kohtaan ja pohdittiin, että mitäs jos me otettaisiin Kroatia jäseneksi, mutta potkittaisiinkin Irlanti ulos unionista. Maltan edustaja vaati aborttikieltoja koko Unionille ja Italian Berlusconi syytti Sloveniaa Adrianmeren kalastusalueen omimisesta. Joku ehdotti myös ratkaisuksi maahanmuuttovirran pysäyttämiseksi, että rakennettaisiin Afrikan rannalle muuri joka pysäyttäisi kaikki. Onneksi nämä olivat suurimmaksi osaksi heittoja. Simultaation lopuksi päätimme aloittaa tekniset neuvottelut Kroatian kanssa ja hyväksyimme sen, että Kroatia on jonain päivänä osa Euroopan Unionin suurta perhettä.
Viikonlopun parasta antia oli tietenkin ne kaikki uudet ihmiset joihin tutustui ja vanhoja tuttujakin löytyi paikalta. Tälläiset tapahtumat ovat tärkeitä tilaisuuksia, joissa pääsee vaihtamaan kuulumisia ja ajatuksia. Haikon kartano tietenkin luo mahtavat puitteet tilaisuudelle.
Mamselli Kuulas federalististen ajatusten kera
ps. Otsikko tuli tosiaan siitä, että toinen korkkarini tippui aina portaissa,ja yksi jos toinenkin pääsi kuittailemaan minulle tästä tuhkimo-ilmiöstä. Ilmeisestikin kenkä on hieman venähtänyt kun ei se meinannut vauhdissa pysyä mukana.
22.08.2008 - 12:45
Päätimme ystäväni(se kuuluisa viime kesän morsian) kanssa pitää pitkästä aikaa aamiaistreffit. Ystäväni osti juuri miehensä kanssa ihanan kaksion naapurikorttelistani ja olemme molemmat nyt todenneet, että voiko tapaamisia tehdä enää helpommaksi. Yhtenä iltana ystäväni soitti ja pyysi lainaan frendit-dvd:tä ja olin vaan että kipase hakemaan. Naapureina asuminen helpottaa huomattavasti extempore-ideoiden toteuttamista. Toissapäivänä tosiaan totesimme, että siitä on jo muutama vuosi kun viimeksi söimme aamiaista yhdessä. Tänä aamuna sitten menin ennen kummankin töitä aamiaiselle ystäväni luokse, joka oli leiponut aamulla. Asia, joka ei luonnistuisi minulta aamulla ollenkaan, olen sen verran aamu-uninen ja jos vaihtoehtona on joko leipoa tai nukkua pitkään, niin arvatkaa kumman valitsen? Täytyy kyllä myöntää, että tilanne oli kuin frendeistä suoraan, hyvää seuraa ja mieletön aamiainen. Totesimme, että tästä tehdään viikottainen tapa. Olemme molemmat iltaisin aina menossa, mutta aamuisin ehditään nähdä juuri ennen töihin menoa. Suosittelen tapaa myös muillekin.
Monen ystäväni kanssa on ollut puhetta jo pitkään siitä, että lähipiirissäni on ollut viime aikoina paljon surua liikkeellä. Olemme joutuneet sanomaan lopullisia hyvästejä rakkaille ihmisille. On ollut eroja ja erilleen kasvamisia, pettämisistä tai pettymyksistä puhumattakaan. Ihmissuhteet erilaisineen kiemuroineen ovat aiheuttaneet yhdelle jos toiselle pään vaivaa. Kipeästi on myös sattuneet lemmikkien poismenot, joita on ollut jo useampi lähiaikoina. On ollut aika katsoa, mitä on saavutettu ja mihin suuntaa oma elämä on kulkemassa, lieviä eksistentialisia kriisejä ollut ilmassa tai ei aina edes niin lieviä. Kysyinkin tänä aamuna, että onko kellekään tapahtunut mitään hyvää vähään aikaan? Ystäväni sanoi, että asiat tapahtuvat sykleissä, kaikki tapahtuu ns. kerralla. Hänen mukaansa elämä kulkee kahden vuoden sykleissä eteenpäin. Itselläni elämä menee enemmän viiden vuoden sykleissä, sillä viiden vuoden välein on tapahtunut jotain suurta, joka on muuttanut elämäni painopistettä tai suuntaa. Ystäväni Helsingistä totesi, että ehkä tämä on nyt sitä kun aikuistutaan viimeinkin ja se tapahtuu niin vauhdilla, ettei edes itse meinaa pysyä mukana.
Elokuun alussa pidimme Tuhatkunnan hallituksen kokouksen Iisalmessa puheenjohtajamme kesämökillä. Puheenjohtajamme isä totesi hyvin, että ei ole sokeaa sattumaa. Oma mummini aina sanoi kanssa samaa, tulikin outo deja vú-ilmiö, kun puheenjohtajamme isä puhui meille nuorille elämästä. Lohduttavaa ajatella, että jopa tällä kesällä ja kaikillä näillä tapahtumilla ja suruilla on joku syvempi tarkoitus.
Minun yleisin lause on ollut viime aikoina, että tulisi jo se syksy. Kesä on jotenkin mennyt ohi, kun ilmat on olleet mitä on ja oman kesäni taisin viettää siellä Luxemburgissa, sen jälkeen olinkin jo, että voidaan minun puolestani aloittaa se syksy vaikka heti.
Mamselli Kuulas musta kahvin kera
19.08.2008 - 23:31
Inhoan valittamista. Valittaminen on turhaa, asioille voi tehdä jotain sen sijaan, että valittaa niistä. Enemmän kuin tavallista valittamista inhoan valittamista asiakaspalvelusta. Olen itse toiminut useammassa työssäni asiakaspalvelijana ja voin kertoa, että ihmiset valittavat välillä niin turhasta. Oma valittamiskynnys on luultavamminkin tämän johdosta hieman korkealla, ihan kaikesta ei vain jaksa tai viitsi valittaa tai huomauttaa. En soittele asiakaspalveluun ja hauku myyjiä jälkikäteen tai lähettele vihaisia maileja perään huonosta palvelusta. Yksi kaverini Kokoomuspiireistä totesikin tänä kesänä, että jos kaikki olisivat niin kuin minä, häneltä loppuisivat työt. Kaverini tehtävä oli tänä kesänä vastata puhelimeen ja kuunnella kuinka ihmiset valittavat hänelle milloin mistäkin. Unelmien kesätyö varmasti, eikö vain?
En väitä, että olen joka kerta antanut itse täydellistä asiakaspalvelua. On ollut monesti hetkiä, jolloin olisi voinut toimia paremmin ja enkä edes halua kuvitella sitä valitusten määrää, jos kaikki asiakkaat olisivat joskus päätääneet valittaa niistä pienemmistäkin virheistä. Omiin mokiini taitaa kuulua mm. väärien aterioiden pakkaaminen mukaan mäkkärissä tai lelun unohtaminen happy meal-ateriasta. Yksi hauskimpia työhön liittyviä mokia sattui mäkkäriaikoinani. Eräänä jouluaaton aattona minun piti toivottaa kaikille asiakkaille reippaasti autokaistalla lopuksi "Hyvää joulua", mutta sen sijaan toivotin useampaan kertaa "Hyvää yötä". Taisin olla hieman "väsyneenä" töissä tai jotain.
Särkänniemessä työskennessäsi asiakkaat tykkäsivät valittaa suoraan, mutta kyllä postia myöhemminkin kuului. Milloin valitettiin pituusrajoista ja vaadittiin pomoa paikalle, jolle sitten haukuttiin, että huonoja työntekijöitä täällä kun eivät suostu rikkomaan sääntöjä. Volvo racing-nimisestä laitteesta jää varmasti kaikille työntekijöille traumoja. Kyseessä on nimittäin entiset törmäilyautot, joilla ei saa törmäillä ja tästä aiheesta sai usein kuulla asiakkailta kunniansa. Muistelen edellen kuinka eräs mamma linjasi minulle, kuinka silloin seitkyt luvulla kaikki oli toisin ja asiat niin paljon paremmin. Ja nyt todella monelle tiedoksi, niitä pituusrajoja laitteisiin ei päätä se tyttö tai poika joka ohjaa sitä laitetta, vaan ne on määränneet turvallisuusviranomaiset. Tästä esimerkkinä, kuin aeräs isä ei millään meinannut uskoa, että hänen lapsensa ei vain voi yksin mennä "törmäilyautoihin", koska hän ei yllä polkimiin. Tähän isä totesi: "No ei sen tarvi." Täytyy kyllä myöntää näin jälkikäteen, että pidin pokkani yllättävän hyvin, kun selitin rautalangasta vääntäen, että auto ei liiku ollenkaan, jos poljinta ei paina.
Tänään tein sitten suuren poikkeuksen ja soitin asiakaspalveluun ja valitin. Kävin eilen illalla apteekissa ja ajattelin, että niin myöhään sielä ei varmaan kestäkään niin kovin kauaa, mutta olin väärässä. kahden reseptin lunastamiseen meni lopulta aikaa tunti ja huomattavaa tässä on se, että olin sen tunnin ajan ainoa asiakas Tampereen isoimmassa apteekissa. Kaikki meni hyvin siinä vaiheessa, kun astuin sisälle apteekkiin.(Tosin tänään joku totesi, että siinä alkoi se virhe.) Huomasin heti, ettei apteekissa ole muita ja kävelin reseptipaikalle ja en ajatellut ottaa numeroa, koska apteekin täti istui paikalla ja ketään muita ollut jonossa, jonka johdosta kysyin: "En varmaan tarvitse numeroa?" Täti toteaa kylmästi, että yleensä tapana on ollut ottaa numero, mutta voi tehdä poikkeuksen nyt tämän kerran.
Seuraavaksi ojentaessani KELA-korttia, täti kyseli kanta-asiakaskorttia, jota en omista. Tämän jälkeen sain kuulla läksytyksen aiheen tiimoilta ja kun tietokannoista selvisi, että äidilläni on kortti ja olen ollut lapsena siihen liitetty, niin sain kuulla haukut. Lopulta täti esitteli minulle korttia ja selitti minkä värinen kyseinen kortti on. Hän myös kehoitti minua kaivamaan kyseisen kortin lompakostani, jota en ole ikinä omistanut tai nähnyt. Tässä vaiheessa aikaa oli jo käytetty yli vartti ja aloin olla jo hyvin vakuuttunut, että vaihdan paikkaa. Tässä vaiheessa täti oli ymmärtänyt viimeinkin, etten omista korttia, mutta samalla päättänyt, että ilman korttia en poistu apteekista. Toistelin useampaa kertaa, etten tarvitse kyseistä korttia ja en tee sillä mitään. Lopulta ajattelin, että pääsen helpommin asioissa eteenpäin, kun otan sen kortin ja lopetan sen myöhemmin.
Kortti-episodin jälkeen päästiin itse reseptiin käsiksi. Ensimmäisenä täti alkoi selittää toisesta lääkkeestä, ettei se ole resepti lääke ja miten kyseinen lääkäri voi olla niin imbesilli, ettei ymmärrä, mikä on resepti ja mikä ei. Tähän vastasin, etten tiedä, en opiskele lääkäriksi. Toista lääkettä ei löytynyt ja täti totesi, että antaa melkein vastaavan lääkkeen minulle, huom melkein vastaavan??? Tässä vaiheessa olin, että jos menen oikeasti jonnekin toiseen apteekkiin. Tämähän ei tietenkään sopinut kuvioihin ja kun olin saanut sen melkein vastaavan lääkkeen, minut passitettiin käsikauppapuolelle etsiin sitä toista lääkettä, joka ei ollut reseptilääke. Aikani harhailtua, toinen täti saapui kysymään mitä etsin, näytin hänelle reseptin ja selitin tilanteen, sain kuulla uudelleen läksytyksen, kuinka kyseessä on reseptilääke ja minun turha edes etsiä sitä itsenäisesti. Ja näin päädyin takaisin ensimmäisen tädin luokse. Täti siinä sitten vain totesi, että sattuuhan näitä virheitä ja kyllä minun olisi pitänyt hänelle sanoa tästä. Minulla on hyvin pitkä pinna, mutta täytyy myöntää, että tuossa vaiheessa se alkoi kiristyä ja uhkaavasti.
Lopuksi minulle vie pakkokaupattiin lääke, joka auttaa näiden muiden lääkkeiden oireisiin, joista en ole ikinä kärsinyt. Olin niin raivoissani, kun lopulta pääsin kassalle ja suuttumustani vain lisäsi, että tähän kaikkeen ihan täysin turhaan minulta meni tunti aikaa, jonka olisin voinut käyttää huomattavasti paremminkin. Ajattelin vielä kotiin kävellessäni, että en tee valitusta palvelusta. Tänään pohdin asiaa sitten vielä enemmän ja päätin tehdä valituksen. Vaadittiin yllättävän paljon, ennen kuin minun valituskynnys ylitettiin.
On olemassa monenlaista palvelua, on todellakin sitä huonoa ja sitten on hyvää. Käyn esimerkiksi ennemmin kaupassa Stockmannilla, koska tiedän saavani hyvää palvelua, jos sen johdosta maksan tuotteista hieman enemmän, on se sen arvoistakin. Huono palvelu jää mieleen, jopa paremmin kuin se hyvä.
Mamselli Kuulas kärsivällisyyden huippuna
ps. Voin kertoa, etten valittanut tänä kesänä Aamulehden jakajastani, joka toi heinäkuussa sunnuntain lehden aina vasta puoli kymmenen...
14.08.2008 - 07:00
Tuoretta nimityskiistaa hallituksen ja presidentin välillä ei voi kutsua kohta kuin farssiksi ja presidentin epätoivoiseksi yritykseksi saada huomiota. Presidentti Halonen on ollut viime aikoina suorastaan kovinkin hiljainen. Onko syynä ollut sitten se, että hallitus on tekemässä perustuslakiin vaadittavia uudistuksia, joilla yritetään kaventaa entisestään presidentin valtaa vai kärsiikö Halonen muuten vain saamattomuudesta toisella kaudellaan. Halosen toista kautta tuntuu muutenkin leimaavan yleisesti ottaen se, ettei presidentti näy tai edusta missään ja ainoat missä presidentti näkyy on juuri nämä ns. kiistatilanteet tai hän itkemässä sitä, että kun kaikki valta viedään, byhyy. Tuorein kiista sisäministeriön kansliapäällikön virasta tuskin nostaa Halosen markkina-arvoa ja hallitus on luultavamminkin entisestään valmiimpi karsimaan tämän kiistan jälkeen loputkin valta- ja nimitysoikeudet presidentiltä.
Nimityskiista alkoi jo viime viikolla, kun Halonen päätti puuttua korkean virkamiehen nimitykseen. Hallitus esitti yksimielisesti pätevintä ehdokasta Ilkka Laitista tehtävään, mutta Halonen ajaa jatkokautta jo tehtävässään viisi vuotta olleelle Ritva Viljaselle, joka ei kuulemma ulkopuolisen arvioitsijan mukaan ole pätevin virkaan. Ritva Viljasen viisivuotista kautta on moitittu sekä hänen johtamistyylinsä vuoksi että poliisihallinnon kiistojen ratkaisemisesta. Laitisen nimittämisellä on hyvät perustelut. Sisäministeriön tehtävä on muuttunut kunta-ja aluekehittämisasioista kohti maan sisäisen turvallisuuden huolehtimisen, poliisitoimen ja rajavartiolaitoksen suuntaan. Ilkka Laitisella on kokemusta turvallisuusasioista, sillä hän on työskennellyt mm. EU:n riskianalyysikeskuksen johtajana.
Presidentti Halonen ei suostunut kertomaan, miksi Ilkka Laitinen ei kelpaa hänelle vaan hän epätoivon vimmalla yrittää puskea Ritva Viljasta toiselle viisivuotiseelle kaudelle. Ei ole mitenkään salaista tietoa, että Viljasella ja Halosella on hyvät ja tiiviit välit keskenään. Tällä kertaa kysymyksessä ei taida olla edes sukupuoli, kuten Suomen pankin nimityskiistoista muistetaan vaan Haloselle on tärkeämpää, että johtavana virkamiehenä toimii demari. Taustalla voi näin ollen olla oletus, että Halonen haluaa oman puolueensa edustajan valvomaan prosessia, jossa aletaan syksyllä käsittelemään presidentin valtaoikeuksia.
Jos tällä viikolla käy niin, että Halonen nimittää hallituksen esityksen jälkeen oman ehdokkaansa, hän ei ainakaan paranna omia asemiaan. Olen suorastaan odottanut, että milloin presidentti Halonen lähtee ristiretkelleen porvarihallitusta vastaan, mutta olisin odottanut sen tulevan vasta kunnon asiakysymyksissä esille. Mielestäni on naurettavaa, että presidentti lähtee nimitysasioissa nokittaan hallitusta ja tuntuu se nyt perinkummalliselta, ettei sisäministeri ja hallitus saa itse päättää, kuka sen ohjelmaa on paras ja pätevin toteuttamaan. Presidentti on ennenkin näyttänyt luonteensa nimitysasioisssa, mutta niillä kerroilla myös hallitus on ollut keskenään eriävä. Tällä kertaa hallitus on yksimielinen siitä kuka on pätevin hoitamaan virkaa.
Presidentti Halonen edustaa selkeästi vanhempaa polvea politiikassa ja hänen keinonsakin ovat jäänne menneestä. Luulisi, ettei kansliapäällikkyyksien pitäisi enää herättää poliittisia intohimoja ja tehtäviin voitaisiin valita henkilöt pätevyyden eikä puoluekirjan perusteella. Ymmärrän, että poliittisten valtiosihteerien kohdalla kohdataan poliittisia ambitioita ja puoluekirjaa vaaditaan tarkemmin.
Presidentillä on monessa asiassa enää vain muodollista valtaa ja hänen tarkoituksensa on edustaa Suomea ja olla se muodollinen johtaja. Sauli Niinistöhän visioi oman kampanjansa aikana, että presidentti voisi olla kansan arvojohtaja, mikä ei ole huonompi idea. Presidentti voisi edistää monia hyväksi havaitsemiaan asioita ja otaa kantaa hieman epäpoliittisemmin. On sääli, että Halonen tuhlaa asemansa ja energiansa epäolennaisiin asioihin eikä näe kuinka omaa asemaa hyödyntäen hän voisi tuoda julki monia muita tärkeitä asioita.
Voidaanko sopia nyt jo, että seuraava presidentti on joku muu kuin demari?
Mamselli Kuulas aamukahvin kera
07.08.2008 - 12:28
Heinäkuussa Aamulehdessä oli haastateltu nykykirjailijoita ja kysytty heiltä, että mitä he lukevat tai mitä kirjoja he suosittelevat. Jokainen oli listannut kymmenen kirjaa tai kirjailijaa. Aloin pohtia, että mitä itse suosittelisin jos joku kysyisi, mitä kannattaa lukea tai mitä itse luen. Viimeksi suosittelin äidilleni Mark Levengoodin kirjaa Riemujen rikkaus ja surujen summa, mutta jos mietitään pidemmällä aikavälillä mitä on tullut luettua ja mitä kirjoja on saattanut kahlata läpi jopa pariinkin kertaan. Vietin lapsuuteni suurimmaksi osaksi jäähallilla ja kirjastossa. Pienenä fanitin sanan varsinaisessa merkityksessä Neiti Etsivä-kirjoja, jonka johdosta edelleen omistan niitä reilu 80 kappaletta itsekin(ja ei en ole vieläkään suostumassa, että niitä myytäisiin kirpputorilla pois). Myös Tiina-kirjat olivat suuressa suosiossa ja kaikki Tuija Lehtisen kirjoittamat kirjat. Hevoskirjatkin tuli kahlattua läpi, vaikka mitenkään suuri heppahullu en myönnä olleeni.
Lukiossa äidinkielen opettajallani oli selkeä elämäntehtävä sivistää meitä kaikkia ja niinpä luimme kerran viikkoon yhden kirjan. Täytyy kyllä myöntää, että siitä on ollut jälkikäteen enemmän hyötyä kuin haittaa, että lukiossa tuli luettua paljon. Lukunopeus kehittyi ja verrattuna moniin opiskelukavereihini olen lukenut huikean paljon enemmän kuin he. Olen tehnyt lyhyttä sivuainetta yleisestä kirjallisuudesta ja jaksan joka kerta hämmästyä luennolla kirjallisuuden opiskelijoita, jotka eivät ole edes lukeneet perusklassikoita. Ja vastaus miksi he eivät ole lukeneet, koska ei ole ollut pakko, on tosi huono. Lukea voi vaikka ei olisi pakko. Yksi parhaita ajanviettotapoja on vain uppoutua hyvää kirjaan. Myönnän kärsiväni pahasta tavasta, kun saan jotain luettavaa eteeni, niin pystyn sulkemaan kaiken muun ulkopuolelle. Yksi ystävistäni piilottaa kaikki lehdet, kun olen menossa vierailulle, sillä minulle voi selittää vaikka ummet ja lammet ilman että kuuntelen, kun minulla on jotain luettavaa edessäni. Ominaisuus, josta on hyötyä yliopiston lukusalissa, mutta haittaa kun pitäisi olla sosiaalinen.
Erään valtio-opin proffan kanssa olemme usein päätyneet keskustelemaan siitä, mitä kirjoja on tullut viime aikoina luettua ja hän aina suosittelee lämpimästi kotikirjaston kasvattamista politiikan kirjoilla. Proffa on selkeä vasemmistolainen, mutta yhteinen kirjaharrastus yhdistää niin paljon, ettemme ikinä väännä ajankohtaisista poliittisista aiheista vaan kirjoista, jotka ovat kolahtaneet tai jotka ovat niin huonoja ettei niitä voi hyvällä omallatunnolla edes viholliselle suositella. Monesti kun olen mennyt kysymään esseitä tai arviota tenteistä, päädymmekin keskustelemaan Lukulaari-nimisen divarin kirja-alesta, emmekä niistä minun suorituksistani.
Tässä listaa kirjoista, jotka olen lukenut useamman kerran:
1. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo. Loistava tarina Bennetin perheestä ja Mr.Darcysta.
2. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys. Yksi vakioista, joita luen matkoilla ollessani.
3. Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi. Kerään tätä teosta eri kielillä, mutta myös ihan mieletön tarina.
4. Paulo Coelho: Zahir. Kirja, jonka luin kerta istumalta. Liian hyvä, että olisi pystynyt laskemaan käsistään. Coelhon muutkin teokset ovat hyviä, mutta Zahir on ehdoton suosikkini.
5. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen. Yksi vakioista, jotka on joka kesä luettava uudelleen ja uudelleen.
6. Kai Nieminen: Kalevala 1999. Elias Lönnrotin Kalevalan pohjalta kirjoitettu nykyajan Kalevala. Nieminen on todella paneutunut kieleen ja onnistuu herättämään lukijan mielenkiinnon myös alkuperäiseen Kalevalaan. Tämän jälkeen luin myös Kanteletar-kirjan, tosin ruotsiksi. 'Vieläkö tästä mies tulisi', äiti epäili itkien. Korppi sen kuuli, sanoi: 'Ei siitä enää mieheksi, työnnä takaisin jokeen, ehkä siitä tulisi turska!'
7. Tove Jansson: Muminpappans memoarer. Olen lukenut kaikki muumi-kirjat ruotsiksi ja vain muutamat sen lisäksi suomeksi. Suomennokset ovat hyviä, mutta kirjoista huomaa, kun lukee ne ruotsiksi, että kirjoittaja on kirjoittanut ne alkuperäisesti ruotsiksi ja kieli on sen vuoksi rikkaampaa.
8. Anna-Leena Härkönen: Palele porvari ja muita kirjoituksia. Hillitön kokoelma novelleja, joita lukiessa nauraa vedet silmissä. Nolottaa, jos lukee julkisella paikalla ja nauraa vain itsekseen. Myös Avoimien ovien päivä on kirjailijan yksi parhaimmista teoksista.
9. Nick Hornby: About a boy. toimii kirjana paremmin kuin elokuvana.
10. Cecilia Ahern: Ps. I love you. olen lukenut vain englanniksi, mutta kieli on vaihtelevaa ja tarina ihan mieletön. Ehdottomasti matkalukemista.
Ja mitä kaikkia muita kirjoja voisin suositella, mutta tässä on osa suosikeistani. Kerään kirjoja ja tänä kesänä olin ensimmäistä kertaa tilanteessa, ettei kirjahyllyyni oikeasti mahtunut enää kirjoja lisää ja ensimmäistä kertaa suostuin luopumaan muutamista kirjoista ja myymään niitä kirpputorilla. Tiukkaa teki ja yllätin varmaan kaverinikin, kun pystyin luopumaan kirjoista.
Mamselli Kuulas, joka käy Akateemisessa aina haaveilemassa uusista kirjoista.
Ps. Eikä toki sovi unohtaa pääsykoekirjaani Osmo Apusen kirjoittamaa Murrosaikojen maailmanpolitiikka-kirjaa. Olen lukenut kirjan noin 36 kertaa, tiedän yhden ystäväni lukeneen kirjan vielä muutaman kerran enemmän kuin itse olen ja hänen kanssaan muistelemme aina lämmöllä Apusen lentäviä lauseita, joita ei voi vain unohtaa: "Hitlerin salamitaktiikka", "Gullivereilla oli huolensa" , "Kuin mädät omenat puusta" ja ehkä se paras "Hugo Grotius pakeni kirjalaatikossa." Hyvä, että kaikki olennaiset asiat jäivät mieleen. Erään pääsykokeen yhteydessä yksi ystävistäni levitti paniikkia ennen pääsykoetta pyörimällä yliopiston aulaa ympäri ja hokemalla: "kirjalaatikossa, kirjalaatikossa, kirjalaatikossa...".
Pps. Otsikko on Tove Janssonin kirjoittama lause Muumipappa ja meri kirjasta.
27.07.2008 - 11:16
...mutta tästä haluaisin kyllä merkinnän CV:seni. Olen ollut vaakatasossa viimeiset neljä päivää sanan varsinaisessa merkityksessä. Jotenkin onnistuin vilustumaan juuri silloin, kun Suomessa viimeinkin alkoi kesä ja ne helteet. Kaikki te, jotka tuntevat minut paremmin tietävät, että minä jos kuka rakastan aurinkoa ja olen lievästi sanottunua kärsinyt tästä, etten pääse rannalle ottamaan aurinkoa. Tosiaan sängystäni en ole jaksanut kauheasti nousta viimeisen neljän päivän aikana. Kuume on hiponut hieman tähtitieteellisiä lukuja, 40,2 astetta veivät minulta täysin voimat. Ja kun ei olisi ollut varaa sairastaa nyt, kun pitäisi tehdä kunnallisvaaleja ja kandin työtä täydellä teholla. Ehdokkaani oli aivan ihana perjantaina, kun viestitti, että ilmoita heti, jos tarvitset jotain. Kiitos tästä, olin otettu.
Sitä ajattelisi, että kun on kipeä, niin ehtisi lukea sen kaiken, mikä on jäänyt lukematta viimeisen parin kuukauden aikana. Itse en jaksanut edes raahautua kunnolla koneen ääreen, että olisin kahlannut sähköpostini kunnolla läpi, kandikirjoja en jaksanut edes ajatella tai saati lukea ne kaikki lehdet, jotka odottavat keittiön pyödällä päällään lappu "lue as soon as possible". Olen ollut totaalisen pelistä poissa ja nukkunut vain. Frendejä ja Sinkkuelämää sarjoja jaksoi jonkin verran katsoa, mutta jos minun olisi pitänyt selitää jollekkin, että mitä jaksoja katsoin, olisin joutunut vastaan, että jotain niistä. Kipeenä ollessa alkaa vaivata lievä ADHD ja keskittyminen pitkäkestoisesti yhteen tai edes kahteen asiaan tuntuu ylitsepääsemättömältä.
Elämä tosiaan alkaa voittaa ja tänä aamuna tuntui jo ihan hyvältä, tosin kuumetta edelleen aika paljon(39,0), että tuskin tänäänkään teen muuta kuin nukun lisää. Ainakin tulee koko kesän univelat kuitattua kerralla ja jaksaa taas syksyllä valvoa.
Mamselli Kuulas
ps. Yhdelle kaverille laitoin tekstiviestillä näin: Olo on kuin olisi mennyt kolmesti mankelin läpi, juossut perään maratonin darrassa ilman vettä ja viettänyt liskohallusinaatioissa pari päivää. :)
25.07.2008 - 14:44
Helteen huomaa muustakin kuin säätiedotuksista. Lämmin ilma on alkanut kuumentaa tunteita niin ministeriöissä kuin paperiliitossakin. Ymmärrän, että metsäteollisuutta rasittavat tällä hetkellä puutullit ja kiistaan ei ole näkyvissä selkeää ratkaisua lähiaikoina. On haettu ratkaisua omista metsistämme, joita olisi jo vara kaataakin, mutta ne "pahat" metsänomistajat ovat nihkeilleet vaikka nationalistista talvisodan henkeäkin on yritetty kaivaa esiin. Suomalaisia on arviolta 400 000 tuhatta, jotka omistavat metsiä. Suurin osa heistä asuu kaupungeissa, eivätkä välttämättä ymmärrä sitä, milloin metsää on harvennettava, ettei puut ala mädäntyä luontoon vaan niistä pystyttäisiin ottaa kaikki hyöty irti. Metsänhoidon ammattilaisia koulutetaan, mutta monet ovat liian arkoja kysyäkseen ammattiapua katsomaan, mitä sille omalle hehtaarille voitaisiin tehdä. Harva metsänomistaja saa päivittäisen elantonsa metsästä, on toki niitäkin, mutta suurinosa omistajista tekee palkkansa jollain muulla.
Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen päättikin tänään jyrähtää verohelpotusten johdosta metsänomistajille. Hänen mielestään pitäisi langettaa rangaistusvero kaikille, jotka eivät myy metsiää, jos ne ovat hakkuukelpoisia. Ahonen epäili vahvasti, että metsänomistajat haluavat tarkoituksella nostaa puun hintaa ja samalla ottaa kaiken hyödyn irti verohelpotuksesta. Rivien välistä pystyi melkein lukemaan, että pahimpia on nämä kaupunkilaisporvarit, jotka eivät myy metsiään. Ymmärrän hyvin, että monet näkevät ratkaisun vain väliaikaisena, pitkäkestoista siitä ei saa ja monen mielessä kummittelee hyvä pankkikriisi ja suurinosa metsän omistajista eivät halua joutua maksamaan muiden virheistä. Tietenkin työpaikkojen menetys ja teollisuuden karkaaminen muualla, on käynyt varmasti monen mielessä. Osittainen verohelpotus voi auttaa omistajia myymään, mutta se ei aiheuta kyllä massahysteriää myyjän puolella.
Mamselli Kuulas
24.07.2008 - 22:18
Pitkin kevättä on Tampereella jaksettu jauhaa ja vaahdota Hämeenkadun pyöräteistä. Milloin on vedottu yrittäjien puolesta, kun pyörätiet vievät elinkeinon. Tampereella on se ilmiö, että itse ongelmaan ei kiinnitetä huomita, vaan keksitytään sivuseikkaan, joka on tällä hetkellä mielestäni on se, kuka vastustaa ja kuka kannattaa pyörätietä Hämeenkadulle. Oikeasti tässä asiassa on niin monta ongelmaa ja mutkaa matkassa, ettei edes tiedä mistä kunnolla aloittaisi. Aamulehden mielipidepalstalla on luultavastikin sanottu kaikki tarpeellinen sekä puolesta että vastaan ja uusia näkökulmaa asiaan ei ole helppo löytä.
Tampereella on ihan todistetusti liian vähän pyöräteitä. En tarkoita, että välttämättä Hämeenkadulla saisi pyöräillä ja pyörä pitäisi saada aina joka kaupan ja putiikin eteen parkkiin. Tampereella voitaisiin kehittää keskustaa samaan suuntaan kuin monessa keski-Eurooppalaisessa kaupungissa, ydinkeskustaan pääsisi vain julkisilla kulkuvälineillä. Hämeenkatu voitaisiin mielestäni sulkea kokonaan yksityisautoilulta. Tässä vaiheessa kenenkään on turha tulla sanomaan, että sitten menee hyviä parkkipaikkoja kauppojen edestä. Olen itse ajanut hyvin monesti Hämeenkatua pitkin ja tiedän, ettei yhteenkään suureen parkkitaloon ajeta Hämeenkadulta, esimerkiksi Stockmannin parkkihalliin ajetaan Kyttälänkadun puolelta, jolloin sinne päästäksesi, sinun on käännyttävä ennen Hämeenkatua. Toisena esimerkkinä käytän Keskustorin parkkihallia, joka on yksi kalleimmista Tampereella, sinne ei kannata ajaa Hämeenkadun kautta ellei halua aivan tolkuttomasti kiertää. Hämeenkadulle mahtuu parkkeeraamaan siis reilu 30 autoa, niin näiden vuoksiko meidän on sallittava yksityisautoilu Hämeenkadulla? Tampereella varsinkin tuntuu yksityisautoilu saavuttaneen pyhän lehmän aseman ja vaihtoehdoista ei voida keskustella edes. Tottakai pitää pystyä takaamaan se, että tavarankuljetukset eri yrityksille pääsevät hyvin Hämeenkadulle ja se pitää taata.
Itse päätin olla rohkea keskiviikkona ja pyöräillä Hämeenkatua pitkin. Suurin ongelma näillä kaistoilla on itse pyöräilijät, jotka ovat unohtaneet alkeellisimmatkin liikennesäännöt ja muuten vain hyvät tavat. Suuntamerkeistä ei ole tietoakaan ja puolet jengistä ajaa kaistoja väärään suuntaan. Toinen mikä pisti silmää on, että osa jengistä taluttaa pyöräänsä pyöräkaistalla. Jos et aja sillä pyörällä vaan talutat sitä, olet jalankulkija ja kuulet jalkakäytävälle. Hyvin yksinkertaista, mutta monenlaista yrittäjää mahtui keksiviikkonakin liikenteeseen. Viivat on myös vedtty mielivaltaisesti ja monesti risteykseen tultaessa on pakko koukata jalankulkijan puolelle, sillä katukivetyksen reuna on liian korkea pyörälle pyöräkaistan kohdalla. Pyöräilijät aiheuttavat muitakin vaaratilanteita sompaillessaan puolelta toiselle ja jalankulkijat tuovat oman lisänsä tähän. Itse totesin, että seuraavan kerran, kun menen pyörällä jonnekkin, kierrän Hämeenkadun kaukaa. Pyöräilijät ovat itsekin todenneet, ettei homma toimi tälläisenä kuin se nyt on. Hämmentävää, ettei pyöräilijöitä saa kritisoida näistä kaikista rikkomuksista, kuten sääntöjen piittaamattomuudesta, muiden kulkijoiden kunnioittamisesta tai käytöstapojen puutteesta.
Syksyn kunnallisvaalit lähestyvät ja veikkaan aiheen herättävän keskustelua vielä monessa vaalipaneelissa. En usko, että tälläiset ns. hätäratkaisut ovat pidemmän päälle järkeviä saati taloudellisesti kannattavia. Olisikin aika siirtyä pohtiin koko kokonaisuutta, eikä siirtää huomiota muualle. Ongelma ei poistu sillä, että se kerta kerran jälkeen lakaistaan maton alle.
Mamselli Kuulas, jolla meni hermot Hämeenkadulla pyöräilessä
23.07.2008 - 07:10
Akavan teettämän uuden kyselyn mukaan Suomessa koulutetaan ja valmistuu liikaa tradenomeja. Käsi ylös ketä kyselyn tulos yllättää? Ainakin itselleni on ollut jo pitkään hyvin selvää, että ammattikorkeakouluissa koulutetaan liikaa tradenomeja, kun joka toinen vastavalmistunut on tradenomi. Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen linjasi jo huhtikuussa, että Suomessa koulutetaan liikaa tradenomeja ja ylipäätänsäkin koulutusta olisi syytä karsia rankalla kädellä ammattikorkeakouluista. Nyt teetetystä kyselystä käy ilmi, että kaikki tradenomit eivät saa oman alan töitään, vaikka liiketalouden koulutusta luulisi pystyvän hyödyntään monellakin eri alalla. Tradenomeja päätyy kaupan kassoiksi ja varastoihin töihin, ja näille aloille ei tarvitsisi niin korkeaa koulutusta kuin mitä tradenomi tarjoaa. Tradenomiliiton toiminnanjohtaja Ismo Kokkokin pystyy myöntään ongelman, vaikka koittaa selitellä, että kyllä kaikki tradenomit lopulta päätyvät noin 3-4 vuoden kuluessa omille aloilleen.
Akavan kyselystä voi lukea myös sen, että ne humanistit eli tulevat filosofian maisterit jäävät hyvin usein ilman oman alan töitä. Eikä sovi unohtaa taiteilijoita, heistä moni ei pysty elättään itseään tekemällään työllään. Osaltaa tämä on johtunut korkeista sisäänottomääristä eri koulutusohjelmille, jolloin on aloille muodostunut ylitarjontaa. Mutta kaikkea eivät selitä kyselyn tuloksissa vain sisäänottomäärät, joita pitää kyllä pienentää ja todella pian. Eniten säälipisteitä annan sille Aamulehden toimittajalle, joka kirjoitti aiheesta niin naiivisti ja siten kuin ei olisi ikinä kuullutkaan moisesta tradenomien liikatarjonnasta.
Opetusministeri Sari Sarkomaalla ei ainakaan työt pääse loppumaan ja korkeakoulukenttä odottaa selkeästi ensimmäistä isoa siirtoa. Koulutuksen tulisi olla kannustavaa ja johdonmukaista eli johtaa työllisyyteen ei kortistoon. Nyt olisi korkea aika keskittyä koulutuksen laadulliseen kehittämiseen eikä määrälliseen. Paikkakunnilla, joilla koulutusta tarjotaan, olisi syytä katsoa tosiasioita eli voiko koulutetut myös työllistyä alueelle ja täyttää paikkakunnan eri tarpeita? On suorastaan hölmöläisten hommaa koukuttaa tietylä alueella paljon vaikka tredenomeja, jos yksikään ei työllisty alueella oman alansa töihin.
Mamselli Kuulas
22.07.2008 - 13:23
Valtionvarainministeri Jyrki Katainen esittää tämän päivän Aamulehdessä, että ensi vuonna toteutuvaa ruuan arvolisäveroalennusta varten perustettaisiin valvontakomissio, jonka pääasiallinen tehtävä olisi seurata hintoja tuoteryhmittäin ja katsoa, että alennukset toteutuu kuluttajan kukkarossa, eivätkä huku vain kauppojen katteisiin. Valvontakomission voisi myös pohtia suurempia kaupan rakenneuudistuksia. Tähän asti Katainenkin on ollut sitä mieltä, että eri kauppojen kilpailutus on kuluttajien vastuulla ja heidän valinnoistaan kiinni. Tämä uusi avaus on selkeä kädenojennus valtiovarainministeriltä kuluttajille.
Tällä hetkellä monet kauppiaat ja kaupanalan yrittäjät ovat hyvin eriarvoisessa asemassa lakiin nähden. Taajamissa liian "suuret" kaupat saavat pitää ovensa auki vain silloin kun laki niin sallii. Pienet kaupat, jotka luokitellaan kioskeiksi saavat periaatteessa pitää ovet auki miten sattuvat. Oman lukunsa tähän kaikkeen tuo ABC-myymälät taajamien ulkopuolella. Tähän kun lisätään vielä kesän aukioloajat ja joulumyynti, on sekä kuluttajat että kauppiaat ihmeissään. On selvä jäänne menneisyydestä, että valtion tulee säädellä kaupan aukioloaikoja ja tehdä näin kuluttajien puolesta se valinta. Kirkko ja ammattiyhdistysliikkeet ovat jo valittaneet tästä kauppojen aukioloaikojen vapautuksesta tai lähinnä siitä aikomuksesta. Asia ei ole ihan tuore, sillä jo Paavo Lipposen hallitus teki aiheesta aloitteen 1996, mutta se onnistuttiin kaatamaan vihreiden ja demareiden äänillä. Tarja Cronberg on tekemässä vaadittavaa selvitystä, mutta ei kannata kauppojen aukioloaikojen täydellistä vapauttamista. Jyrki Katainen esittääkin aiheellisen huolensa tulevasta ehdotuksesta, ettei se sotkisi lakia yhtään enempää kuin mitä se nyt on.
Kauppojen aukioloajoista oli puhetta jo viime viikkoisessa puheenjohtajapaneelissa Porissa. Tarja Cronberg perusteli rajoituksia, että ihmisten täytyy saada levätä. Jos samaa periaatetta toteutettaisiin muillakin aloilla, joutuisimme lievään kaaokseen. Monilla tehdasaloilla on käytössä sunnuntai- ja vuorotyöt. Kun tähän lisätään vielä pelastustyöt ja sairaanhoito, saadaan helposti lähemmäs satojatuhansia henkilöitä, joita sunnuntai- ja vuorotyö koskettaa. Ihmisten on aika saada itse päättää, koska käyvät kaupassa ja mitä tekevät sunnuntaisin. Uskon, että Suomen lainsäädäntö suojelee työntekijöitä myös kaupan alalla ja kaikki saavat tarvitsemansa vapaat. Monella opiskelijalla ei ole mahdollisuutta tehdä päivätöitä, näille ilta-ja viikonlopputyöt ovat se ainoa vaihtoehto. En usko kauppiaiden kärsivän siis työvoimapulaa näin ollen. Yrittäjät, jotka tekevät töitä 24/7 ovat sitten oma lukunsa, mutta yrittämistä ei tulisi rajoittaa lainsäädännöllä ja eriarvoistaa eri kokoisia yrityksiä toisiinsa nähden. Enkä usko, että kukaan enää ehdottaisi sellaista säädöstä, jolla ravintolat olisivat kiinni sunnuntaisin ja näin sekä tarjoilijat että kokit saisivat sen sunnuntaivapaan.
Mamselli Kuulas pohtien joko se syksy alkoi?
ps. Oman lisänsä tähän kaikkeen tuo tietenkin alkoholin myymisen rajoittaminen, mutta siitä saisi niin pitkän luvun, että jätän asian pohtimisen toiseen kertaan.
21.07.2008 - 22:45
Olen koukussa, myönnetään. Olen koukussa moniinkin asioihin, mutta tähän yhteen aivan erityisesti. Olen viimeisen vuoden aikana löytänyt takaisin sen ilon, mikä pitkään oli kateissa kyseistä lajia kohtaan. Kyllä, olen koukussa juoksemiseen. Kävin tänään taas tuulettamassa ajatuksiani. Piti juosta se normaali lenkki eli Tampereen Iidesjärvi ympäri(reilu 7 kilometriä), mutta päädyin juoksemaan kaksi kertaa järven ympäri. Ilmeisestikin kunto on nousussa kun aikaa kului vain reilu puolitoista tuntia.
Luisteluaikoina tuli lenkkeiltyä joka aamu sen reilun 10 kilometrin verran. Täytyy kyllä todeta näin jälkikäteen, että mistä ihmeestä olen repinyt sen energian aamuisin. Luistelun lopettamisen jälkeen, meni muutama vuosi, jolloin en lenkkeillyt. Viime keväänä kuten totesinkin, löytyi taas se energia, jolla lenkkeillä. Käyn reilu neljä kertaa viikossa juoksemassa. Vaihtelevasti Iidesjärvellä ja kaupissa. Tosin Kauppia olen vältellyt viime aikoina, sillä siellä törmään niin paljon tuttuihin ja kandiohjaajaan(joo kiva ohjaaja, mutta minun kandi on niin vaiheessa, että itseäkin hävettää). Laitoin joskus keväällä mailia entiselle kämppikselleni, että lenkkeily korrelaatiokerroin kasvaa sitä mukaan, mitä pidemmälle kandin kirjoittaminen etenee ja ahdistus syvenee. Tänään aloin pohtia, että siinä vaiheessa, kun gradu tulee ajankohtaiseksi, ilmoittaudun varmaan suorittamaan puolimaratonia.
Juostessa tulee todellakin tyhjennettyä mieli ja ajatukset. Kun istuu päivät luennoilla ja illat kuluvat ties missä palavereissa ja kokouksissa, on juokseminen hyvää vastapainoa tälle kaikelle. Tosin olen huomannut, että parhaat ideani esimerkiksi politiikkaan keksin juostessani. Koukussa huomasin olevani siinä vaiheessa, kun huomasin levottomuuden lisääntyvän sitä mukaan, mitä useampi päivä jää väliin juoksemisesta. Yksi kandiryhmäläisistäni totesi, että hän juoksee niin kauan kun ei enää ahdista. Voisin kokeilla tuota ideaa ensi kerralla, kun suuntaan juoksemaan. On vain muutamia henkilöitä, joita kelpuutan itselleni lenkkiseuraksi. Ja välillä on vain niin kiva mennä yksin juokseen, ei loukkauksella ketään kohtaan, mutta joskus haluaa sitä aikaa vain itselleen. Jos syksyllä ei olisi kunnallisvaaleja ja sitä kaikkee muuta, niin ilmoittautuisin juoksukouluun.
Mamselli Kuulas ja juoksulenkkarit
ps. Kyllä huomaa eron uusien ja vanhojen lenkkareiden välillä. Uusilla tuntuu siltä, että jaksaisi juosta vaikka minne. Niin ja parasta musiikkia lenkille on ehdottomasti Kylie tai Justin.
20.07.2008 - 15:51
Olin eilen katsomassa Iron Maidenia ja täytyy kyllä todeta, että oli aivan mieletön keikka. Tunnelma Ratinan stadionilla oli ihan katossa, jos näin voi sanoa (tai no minä ainakin voin sanoa, sillä paikkani oli katetussa katsomossa). Olin lenkkifilosofin kanssa fiilistelemässä tunnelmia ja tuttuihin tuli kyllä törmättyä. Tampereella tapahtuu niin harvoin, että kun iso bändi saapuu kaupunkiin, on siellä kaikki tutut ja tuntemattomat sitten menossa mukana. Suuren maailman tuntua oli matkalla stadionille, sillä mustan pörssin kauppiaita partioi Koskikeskuksen kulmilla ja samoin muita yrittäjiä. Rautaneitsyt jaksaa vielä viihdyttää ja välillä oikein hämmästelin laulaja Bruce Dickinsonin energiaa. Mistä se setä repii sen kaiken? miten se jaksaa heilua pipo päässä kaksi tuntia? Uskomatonta oli varmaan se, että muistin suurimman osan biiseistä ja en olisi uskonut, että laulamme mukana lenkkifilosofin kanssa. Muistelimme ennen keikkaa, kuinka reilu kymmenen vuotta sitten lenkkifilosofin veli oli se tosifani ja me olimme vain pikkutyttöjä, jotka hämmestelivät niitä Eddie-kuvia ja nyt tosiaan me olimme siellä keikalla, eikä se veli.
Mieletön kesäilta ja fiilis vain jatkuu.
Mamselli Kuulas
ps. Illan päätteeksi törmäsimme alaikäiseen poikaan, joka oli vain tullut fiilistelemään keikkaa stadionin ulkopuolelle Rovaniemeltä asti. Poika tosin ei ollut ihan miettinyt asiaa loppuun asti ja hiihteli pitkin Hämeenkatua kysellen kaikilta vastaantulijoilta yöpaikkaa. Rovaniemellä se ehkä toimii, en tiedä, mutta Tampereella not. On ollut varmaan yksi kuningasideoista sillä pojalla hypätä junaan ja tulla Tampereelle.
pps. Kavereille tiedoksi, siis minä yritin olla pukeutunut tilanteeseen sopivalla tavalla. Lenkkifilosofi karsi mm. roikkuvat korvikseni pois ja marmatti glitteristä silmissä, mutta se en ollut minä kellä oli pastelliväriä päällä... :)
|
Kirjoittaja
Kuvaus
Mamselli Kuulaan pohdintoja asioista ja siitä kuinka niiden pitäisi olla ja kuinka ne eivät ole. Kahvia kuluu paljon ja ihmissuhteet ruoditaan siinä sivussa.
Parhaita paikkoja maailmassa
Suosikki kohteeni vuodesta toiseen:
1. Luxembourg
2. Bryssel
3. Haag
4. Pariisi
5. Wien
|
