11.06.2008 - 18:24
Kesällä parasta on, jos ehtii lukemaan kirjoja, joita ei talvella ole ehtinyt edes vilkaisemaan. Yliopiston kirjastossa olen viettänyt viime aikoina enemmän aikaa kuin laki sallisi ja kahlannut läpi Euroopan integraatioteorioita ja yrittänyt vakuuttua miksi eurooppalainen intergovermentalismi on se minun juttuni juuri nyt. Yöpöydälläni on lisäksi pyörinyt myös Lissabonin sopimus, joka on ihan mielenkiintoista luettavaa. Haluisin ehtiä joku päivä kunnolla maleksimaan kirjastoon ja hukkua lukemaan oikeesti kivoja kirjoja, ei vain koulukirjoja. Olinkin innoissani tänään, kun kaverini Luxemburgista ilmoitti olevansa Tampereella ja olevansa menossa pääkirjastoomme tutkimaan nuotteja. Siellä sitten etsimme suomalaisia tangoja ja Olavi Virran laulujen nuotteja.
Tällä viikolla löysin kämppikseni kirjahyllystä kirjan yhdeltä suosikkikirjailijaltani Mark Levengoodilta. Olen lukenut Levengoodia vain ruotsiksi, mutta suomennos oli todella hyvä ja nauroin ääneen todella monessa kohdassa. Yksi hauskimpia kohtauksia tässä "Riemujen rikkaus ja surujen summa" on se kun Levengoodin mutsi heittää ankkurin veneestä ilman että se on narussa kiinni. Pakko myöntää, että tuli muutamia omia lapsuusmuistoja mieleen aiheesta.
Myönnän fanittavani Levengoodia muutenkin. Tykkäsin Ruotsin television ohjelmasta(Mark och hans vänner), jossa Levengood haastatteli ihan tavallisia kaduntallaajia mm. paikallisen Siwan kassaa. Nyt kesällä esitetään sunnuntaisin ohjelmaa Levengood Suomesta, jossa hän haastettelee omalla hauskalta kuulostavalla suomella suomalaisia. Erään lehden haastettelussa Levengood kertoi, että rakastui täysin tutustuessaan Tukholman muotimessuilla Marimekon entiseen johtajaan Kirsti Paakkaseen, joka oli selittänyt Levengoodille, että haluaisi nähdä joskus Ruotsin Kruununprinsessa Victorian(daa, kukapa ei haluaisi nähdä Vickania!) ja kun Levengood oli sanonut järjestävänsä asian niin Paakkanen oli juossut huonetta ympäri ja hihkunut vain, että näkee Victorian. Jos minulle sanottaisiin, että by the way, näät muuten Victorian, niin kyllä minäkin juoksisin huonetta ympäri kuin viimeistä päivää.
Suomalaiset edelleen hieman vierastavat Levengoodia, mutta ruotsalaiset syövät jo hänen kädestään. Rakastan ruotsin kieltä, että kun Suomen televisiossa pyörii suomenruotsalainen koomikko, olen innoissani. Harmi, että hän puhuu Suomea ohjelmassaan. Ja tuskin maltan odottaa, kun Levengood julkaisee syksyllä uuden kirjan, olen luultavamminkin ensimmäisenä sitä jonottamassa Akateemisessa kirjakaupassa. Suosittelen kaikille Levengoodia, myös niitä aikaisempia kirjoja, jotka on vain lasten lausahduksia elämästä, mutta jos haluaa kunnon naurut, niin eikun kirja käteen ja lukemaan.
Mamselli Kuulas iltalenkille valmistautuen
